Kesä on edennyt ja huikea helle hellii (ja kärventää) meitä. Lämpö saa pihapiirin perennat puhkeamaan kukkaan ennätysaikaisin ja kiihkeällä vauhdilla. Ruusut ovat pääosin jo kukkineet ja keskikesän perennatkin alkavat olla lakastumassa.

Kevät ja kesä ovat puutarhanhoidossa kiireistä aikaa. Kukkapenkkien perustamisen, taimien istuttamisen ja loppumattoman kitkemisen oravanpyörässä lopputuloksen ihaileminen jää joskus liian vähälle.

Joitain tämän kevään ja kesän puutarhamuistoja- ja ajatuksia on koottu tähän blogiin. Kaikesta kauniista ei ole kuvia, mutta ne ovatkin sitten talletettu mieleen ja ajatuksiin.

Näsiästä ja koreanonnenpensaasta se alkaa

Kun näsiä (tai lehtonäsiä) puhkeaa violettiin kukintaansa varhain keväällä, tietää vuodenajan vaihtuvan. Meillä 3. vyöhykkeellä kukinta ajoittuu huhtikuun puolivälin kieppeille. Kukista muodostuu kesän mittaan myrkyllisiä luumarjoja.

Viimeistään kuukautta myöhemmin toukokuun puolessa välissä koreanonnenpensas aukaisee keltaiset tähtimäiset kukat edellisen vuoden varsiin. Kukinnan jälkeen pensas kasvattaa vihreät lehdet, joista voi nauttia loppukesän ajan.

Meidän Louhikko-mökin koreanonnenpensaat eivät ole parhaalla mahdollisella paikalla, sillä ne kukkivat kitsaasti. Niiden kasvuunlähtö on ollut niin hidasta (vuosia kestävää), ettemme lähde niitä siirtämäänkään.

Keisarinpikarililja kukkii muhkeana kiven kyljessä

Alkukevään näyttävä kukkija on keisarinpikarililja. Meidän keisarinpikarililjat kasvavat lämpimässä ja ehkäpä liiankin kuivassa kivenkolossa Esikko-mökin pihalla. Ne nousevat kevään ensiairueina ja monistuvat itsekseen. Joka kevät rykelmässä on aina muutama kukkakruunu enemmän.

Keisarinpikarililja on niitä harvoja kasveja, joita myyrät, jänikset ja peurat eivät popsi suuhunsa. Viime talvena jänikset maistelivat lähes kaikkea, minne vain ylsivät.

Arkinen herttavuorenkilpi nousee alkukesästä hetkeksi parrasvaloihin

Maanpeitekasvien kestävä ykkönen, ”vuorenkilpi”, on ikivihreä perenna. Se soveltuu lähes joka paikkaan. Keväällä se kehittää kukkanuppunsa ensimmäisten kasvien joukossa. Huiskilomaiset roosanväriset kukat ovat todella kauniita. Vuorenkilpi ansaitsisi suurempaa arvostusta, sillä se on kestävä ja tyytyy melko vaatimattomaan kasvupaikkaan. Meillä vuorenkilpi peittää hankalia paikkoja kuten rinteitä ja vaikeasti työstettäviä pihan alueita.

Alkukesästä rhodojen kukkaryöppy oli huikea

Rhodot kukkivat alkukesästä meillä ja muualla yltäkylläisesti. Lisäksi kevään viileys pidensi rhodojen kukintaa. Rhodot valmistautuvat kukintaan jo edellisenä vuonna, sillä ne muodostavat kukka-aiheitaan jo kesällä ja syksyllä. Niiden kasvuolosuhteet olivat viime kesänä suotuisat lämmön ja kohtuullisen sateen suhteen. Lisäksi syksyn pitkä lämpökausi edesauttoi asiaa. Talvella kukkien nuput talvehtivat hyvin.

Rhodoille on ominaista, että kukinta vaihtelee niukasta runsaaseen. Toivotaan kuitenkin, että saamme ensi kesänäkin nauttia mahtavasta kukkavyörystä.

Idänunikot hehkuvat

Idänunikot, joita olen sekä kasvattanut siemenistä että siirtänyt karkulaisina, ovat vahvistuneet parissa vuodessa. Idänunikko ei pidä jakamisesta ja sille ottaa aikaa asettua aloilleen. Löydettyään paikkansa se viihtyy ja leviää itsekseen. Erityisesti kukkapenkissä idänunikot nousevat pensastavina yli metrin korkeuteen. Ja ne kukat! Ne ovat 10-15 cm läpimitaltaan.

Särkynytsydän pensastaa terassin kupeessa

Särkynytsydän on jäänyt kasvupaikalleen terassin rakentamisen yhteydessä, vahingossa siis. Se on sitkeästi noussut hankalassa kasvupaikassan vuosi toisensa perään. Nykyään se kasvaa pensaana terassin kupeessa. Särkynytsydän kukkii toukokuusta heinäkuun alkuun. Sen viehätys on kaarevissa varsissa ja sinivihreissä liuskaisissa lehdissä. Vaaleanpunaisten kellomaisten kukkien keskellä vilkkuu valkoista.

Pionit kukkivat sittenkin

Vuosi sitten keväällä kaivoimme pionit vanhasta kasvupaikastaan ja siirsimme uusiin pionipenkkeihin. (Aiheesta blogissamme: https://xn--kyltienmolemminpuolin-71b.fi/vanhat-pionit-siirrettiin-uuteen-kohopenkkiin/)

Viime kesä meni kasvun suhteen kituutellessa. Jännitimme, miten raakalaismainen tekomme näkyy tämän kesän kukinnassa. Iloksemme saimme nauttia pionien kukinnasta. Mistään suuresta tykityksestä ei ollut kysymys.

Tillipioni kukki ensimmäisten pionien joukossa ja muutkin pikkuhiljaa vienosti seurailivat johtajaansa. Ehkäpä ensi kesänä meille on annettu lopullisesti anteeksi.

Elleninneilikka lähti siemenistä kasvamaan

Sain vuosi sitten ystävältäni elleninneilikan siemeniä. En ollut kuullut kasvista koskaan aiemmin. Siemenet lähtivät itämään ja siirsin hentoisia alkuja pionipenkin reunaan. Tänä kesänä pienet neilikkamättäät puhkesivat kukkimaan valkoisin kukin. Aivan kertakaikkisen suloinen pieni neilikka!

Akileijat valloittavat pihaa

Akileijat vaeltavat oman tahtonsa mukaan pitkin puutarhaa ja niittyjä. Niiden väri vaihtelee pölytyksen myötä. Osa akileijoistamme on tullut pihaamme omia aikojaan. Aika ajoin innostun kylvämään jotain tiettyä väriä. Uusimpina väreinä meillä kukkivat valkoiset, vaaleankeltaiset ja pinkit akileijat. Nyt ne retkottavat kukkapenkeissä, sillä haluan niiden siementävän ennen varsien leikkaamista. Ensi kesän värimaailma saattaakin sitten poiketa nykyisestä.

Pihajasmike eli meillä päin ”jasmiini”

Jasmiini on kukkiessaan kertakaikkisen huikea jättiläismäinen hattara, jonka tuoksu leijailee ympäriinsä. Meidän korkea jasmiini kukki viikon verran ja tipautti sen jälkeen kukkakuormansa nurmikon ravinteeksi.

Ruusut tekivät ennätyskukinnan

Tämän kesän lämpö sai ruusut kukkimaan ennätysmäisen runsaasti.  Juhannusruusu aloitti kukinnan ja muut seurasivat perässä. Värien ja muotojen ilotulitus oli huikea!

Sormivaleangervo ja kilpiangervo viihtyvät varjossa

Varjoisan ja kostean paikan kasvi on meidän pihalla pulassa. Sormivaleangervon ja kilpiangervon suuret lehdet ovat niiden varsinainen vetonaula. Erityisesti kilpiangervon kasvupaikka on ollut meillä hakusessa. Pari alkua menetettiin liian kuivissa ja aurinkoisissa olosuhteissa.

Nyt meidän ainoa elossa olevan kilpiangervo on löytänyt paikan, jossa se viihtyy. Puolivarjoinen laiturin kylki, jossa maaperä on riittävän kostea, suo sille sopivat kasvuolosuhteet. Kilpimäiset lehdet komistuvat vuosi vuodelta. Vielä on kuitenkin matkaa niihin mittoihin, joihin erään kylämme taitavan emännän kilpiangervo on talon nurkalla venynyt.

Isotöyhtöangervon muhkeat pensaat

Isotöyhtöangervot tuovat puutarhaan mukavasti korkeuseroja. Meillä niitä kasvaa vähän siellä sun täällä. Esikko-mökin edustalla kukkii kesäkuussa töyhtöangervokasvusto. Kukinnan jälkeen se tuo vehreyttä ja tarpeellista varjoa.

Perennat isoäidin ajoilta, punaista ja vaaleanpunaista palavarakkautta

Palavarakkaus on eräs suosikkiperennamme. Se leviää hanakasti ja tänä vuonna jouduimme poistamaan sitä kukkapenkeistämme kottikärrykaupalla. (Paikallisen Facebook-ryhmän viherpeukalot saivat noutaa sitä pihaltamme.)

Perinteisen (ja rakkaimman) punaisen palavarakkauden rinnalla meillä kukkii nykyään vaaleanpunainen versio ’Carnea’, jota on kasvatettu siemenistä. Sitä emme ole vielä harventamassa vaan pikemminkin toivomme sen lisääntyvän.

Vanhanajan perennat, ritarinkannukset, mummolan pihassa

Ritarinkannukset kaikissa sinivioletin väreissä ovat huikean kauniita. Meillä niitä kasvaa harvakseen kukkapenkeissä. Missä ikinä ne kasvavat, ne toimivat takuuvarmoina katseenvangitsijoina.

Mikään meidän ritarinkannuskasvustomme ei kuitenkaan vedä vertojaan naapurissa olevan mummolamme ritarinkannuksiin talon seinustalla. Niiden siemenistä ovat monet meidänkin ritarinkannukset saaneet alkunsa. Kasvi lisääntyy helposti siemenistä ilman kylmäkäsittelyä.

Vanhanajan perennat: ruusumalva ja myskimalva 

Ruusumalva kukkii heinä-elokuussa, tänä kesänä heinäkuun alussa. Se kasvaa korkeana ja tilaa vievänä kasvustona, joten olemme siirtäneet sitä pois kukkapenkeistä omiksi kasvuryhmikseen. Ruusumalva leviää helposti itsekseen ja löytää siten itselleen hyvän kasvupaikan kuivassa ja hiekkapitoisessa maassa.

Myskimalvat ovat itsekseen levinneet mökkimme eturinteeseen. Ne kukkivat heinän seassa ja odottavat siirtoa kukkapenkkiin.

Johanneksensauramo on kestävä keltainen perenna

Johanneksensauramoita olen aikoinaan kylvänyt siemenistä. Nyt ovat levinneet itsekseen moneen paikkaan. Johanneksensauramo viihtyy aurinkoisessa ja vähän kuivassakin paikassa. Tämän kesän kukinta jäi kuitenkin vähän valjuksi liiallisen kuivuuden takia.

Salkoruusut kukkivat tummin kukin

Ei kesää ilman salkoruusupäivitystä. Tänä vuonna meillä on näemmä mustanpuhuvia ja tumman viininpunaisia kukkijoita (’watchman’ ja ’negra’). Joka kevät kylvän varmuuden vuoksi uusia alkua (tänä keväänä ’summer carnival’ -lajia). Salkoruusut kylväytyvät jonkin verran itsekseenkin. Kaksivuotisena kasvina kukinta tapahtuu useimmiten vasta toisena vuonna.

Jokavuotisena perennana meillä kukkii rohtosalkoruusu (se ei ole kaksivuotinen kuten muut salkoruusut). Komein puska on lähtenyt omia aikojaan kasvamaan tontin rajalle ”tunkiolle”, jossa se näyttää viihtyvän erinomaisesti.

Helteet jatkuvat

Helteet ovat pysäyttäneet meidän puutarhatyöt. Päivisin on liian kuuma ja lämpötila ei tunnu iltaakaan kohden laskevan. Täytyy sanoa, että tekemättömyys näkyy rikkaruohojen määrässä….

Puutarhassa riittää kaunista katseltavaa. Myös tienvarsien niittykukat ovat olleet upeita. Nautitaan kesän yhä jatkuvasta väriloistosta!